Mikä ihana päivä

aa
Juttelee sattumalta erään naisen kanssa tietojärjestelmätieteen luennolla, jossa ei tunne ketään. Seuraavalla viikolla juttelee uudestaan, ja mieletön määrä yhteisiä asioita pulpahtaa joka lauseessa. Sama pääaine, sama graduohjaaja, samanlainen suhtautuminen opintoihin, sukujuuret samoilla seuduilla. Tuntuu aika erikoiselta.

bee
Henkilöstöjohtamisen kurssin tunnettu menestynyt luennoitsija poikkeaa sivuseikkoihin tuon tuostakin samoin kuin itse, mikä tuntuu vain jotenkin miellyttävältä. Hän vieläpä kuulostaa tädiltäni ja on ulkomuodoltaankin samaa maata.

cee
Seminarium on remontin jälkeen ihana. Varsinkin juhlasali teatraalisine punaisine verhoineen ja vanhoine tyylipiirteineen, muotokuvineen, parvineen ja kynttelikkölamppuineen. Rakennuksesta on tehty vanhan näköinen hyvin arvokkaalla tavalla. Ja saleilla on nimet: Rafael, Karl, Constantin...Värimaailma on tunnelmallista. Jokaisen pitäisi käydä siellä.

dee
Löytää mukavan tytön parikseen ryhmätyöhön.

ee
Kirpputorimyynti siirtyy voiton puolelle.

äf
Raha-automaatilla saldo näyttää yllättäen, että kauan odotettu ja nyt jo unohdettu erä on kilahtanut kippoon.

gee
Moni päivä kulkee perusrataansa, joten tällaiset erilaiset päivät eivät kyllä jää huomaamatta. Mutta mistä johtuu, että joskus kaikki tuntuu niin mukavalta? Ehkä siihen liittyy joku itseään toteuttavan kehän idea. Tai vaan, että elämä on sellaista.

Hetket

"maailmankuvassamme on korjattavaa / siinä poseerataan liikaa", osui silmiini, kun sattumalta vilkaisin kirjaston telineessä ollutta Arno Kotron teosta "Pysäytyskuvia". Muutaman sivun vilkaisu ja kirja lähti matkaani. En epäillyt hetkeäkään. Isot kuvat ja lyhyet tekstipätkät kätkevät sisäänsä paljon ajateltavaa, ja Kotro on nokkelasti vanginnut muutamiin sanoihin monimerkityksellisiä oivalluksia. Toisten oivallukset voivat toisinaan tehdä hyvin iloisiksi, ihan niin kuin omatkin. Erityisen iloiseksi tekee se, kun sattumalta kokee mieluisan hetken, löytää mielenkiintoisen kirjan, näkee kivannäköisen ihmisen, vaikkapa tuntemattoman, muistaa jonkin vanhan ihanan muiston tai jotain muuta vastaavaa. Niin joo, Kotrollakin oli tästä: outoa matematiikkaa / pienet ilot / suurempia kuin suuret. 

Toinen teos, minkä vilautin lähes huomaamatta lainausautomaatille, eri päivänä ja eri kirjastossa, on "Kohtaamisen aika" Alli Kantolalta. Siinä Kantola jakaa kokemuksiaan opettajana ja kasvattajana toimimisesta mielenkiintoisten esimerkkien avulla. Tällaisten elävien esimerkkien lukeminen rikastuttaa omaa käsitystä koulumaailmasta ja ihmisten kohtaamisesta.

Lainasin myös tenttikirjoja. Osa niistä mielenkiintoisia, osa hieman raskaanoloisia.

Omallakin kielellä ja on perjantai

Olen tässä blogin kirjoittamisessa ihan aluillani. Opettelin äsken jotain uutta, ja muokkasin vähän ulkoasua. Sitten menin löytäämään sivuston http://www.blogilista.fi/. Niin paljon kiinnostavia blogeja, että voisin lukea niitä jouluun asti. Mistähän saisi rahoitusta? Muutama päivä sitten otin vihkoon talteen hyviä nettiosoitteita tallentamistani kirjanmerkeistä, joten nettisurffailua voisi jatkaa ihan juhannukseenkin asti. Voisin tässä jakaa muutamia vinkkejä: http://fi.xihalife.com/, http://www.multilingualbooks.com/ ja http://www.shvoong.com/. Lisäksi kieliin ja kirjallisuuteen liittyviä linkkejä löytyi ja ainahan on nämä monet ihanat, myös vielä tietämättömät ihanat, blogit. Muutaman tutunkin hemmon blogin löysin.   

Kirjoitan aina millä kielellä milloinkin. On taas tullut niin paljon ideoita kaikesta. Mihinkähän tällainen ryöpytys johtaa? Onko se ehkä suuruudenhulluutta tai täydellisyydentavoittelua. En edes viiti kirjoittaa kaikkea, mitä haluaisin tehdä, koska nauran sille itsekin. Tiedän että vuorokaudessa on 24 tuntia ja tämä tyttö pitää myös nukkumisesta, aina liiallisuuteen asti tässäkin asiassa.

Lomapäivät on menny aika lailla hyvin erilaisten pikkuasioiden poistamiseen tekemistä-listalta, ja rentouduttukin on kaiketi, ainakin jos unen määrää ajattelee. Siirsin kaupunkiin lähtöä monta kertaa seuraavaan päivään, ja lopulta viikonloppuun, jotta saan poikaystävän mukaan ja kirppiskamat autoon. Menin sitten kotiin yhdeksi yöksi, täällä oli kaapitkin niin tyhjiä. Ei ole enää, sillä kotona ei voi käydä saamatta kassillisia evästä. Ja oli se mieskin ehtinyt kauppaan. Nyt sinnittelen talvivaatteissa sisällä, kun vielä ei taloa lämmitetä.

Sain ostettua kannettavan parilla sadalla, mikä helpottanee elämää. Vanha kannettava kun tykkää sammuilla niin, että jos gradun teko ei saa muuten pinnaa kireälle, niin kannettava sitten ainakin. Mutta nyt tämä asia on noussut jaloilleen eikä enää ryömitä mudassa.

Olen sitten katsonut kolme elokuvaakin, oikeasti. Kaikki samana päivänä viime lauantaina. Olen wannabe- elokuvan katsoja, mutta en muka koskaan ehdi katsomaan juuri mitään, vaikka rakastan tarinoita ja henkilöhahmoja. Viime lauantain saldo siis: Wallace ja Gromit teevestä, Joulutarina fin-tv:ltä ja Tristan ja Isolde taas teeveestä. Varsinkin ensimmäiseksi ja viimeiseksi mainittu olivat mukavia katsottavia. Ne myös kuulosti jollain salakavalalla tavalla tutuilta, vaikka en olisi oikeasti osannut kertoa etukäteen niistä yhtään mitään.

Eilenkin oli aika pluspäivä. Autoin erästä läheistä uskomaan itseensä, koska itsekin uskon häneen ja hänen kykyihinsä. Ja sitten kirjoitin pari kappaletta graduun, ihan  huikeaa melkein. Välillä tuntuu, että into tehdä sitä gradua oikeastikin olisi kova, mutta en vain saa istuttua aloilleni.