keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Minne jonnekin

Hän nostaa repun sohvan reunalle ja kipittää vaatekaapille tuijottamaan vinoja kasoja. Hermostuneena juomaan vesilasillinen ja uudestaan toivottomana kaapille. Mitä nyt tarvitaan. Kaikki on niin outoa. Onneksi meillä on kaikki hyvin, oli ajatus, joka ei enää päde. Meillekin voi tapahtua lopullisia asioita. Meidänkin perheestä joku voi kuolla 18.10.2010. Meistäkin voi nyt tuntua väärältä, että elämä yrittää jatkua niin kuin ennenkin. Juosta jonnekin. 

Aallonharjalla

Motivaatio palasi.
Vähän kaikkeen.
Miten voisin tehdä kaiken yhtä aikaa.

YleX:n surffilaudasta tuli mieleen, että voisi jakaa kokemuksen voddlerista. Löysin sen, että hä, ai tällanenkin. Saunalahden asiakkaana pääsi ilmaiseksi kirjautumaan tähän elokuvien Spotifyhyn. Jouluaattoiltana sitten selailin elokuvia, mutta tuon jälkeen ei ole tullut käytyä Voddlerissa. Jotenkin tuntui, että ehkä fin-tv:llä on kuitenkin vielä parempi tarjonta. Toisaalta minulla ei ole mitään sanomista jos ajattelee minun elokuvatietoutta suhteessa lähipiirini tietouteen, siellä on aika kihoja. (Mr. Big on myös näkynyt ruudussa viime aikoina, kyllähän se tunnelmaa luo.) Joka tapauksessa lienee ehkä paikallaan antaa Voddlerille vielä mahdollisuus, se varmasti aikaa myöten kohentaa.

Toinen surffilaudan mielenkiintoinen juttu oli heiaheia. Se ei ollut mulle ennestään tuttu, ja vaikka kuntoilukärpänen surisee korvan juuressa, en ehkä laita itseäni mukaan, mihin on syynä tuo viime aikoina ilmennyt asioiuden kesken jättäminen. Ei pidä ottaa liikaa rutiineja. Jotta selviydyn näistä aalloista rannalle [rantakunnossa]. Nyt siihen, mikä on tuon heiaheian etu! Kun kaikki ne, jotka haluaa kehoilla omilla kuntoilusuorituksillaan, löytäs tuon palvelun, perusfeispuukkaajien ei tarvis ärsyyntyä siitä, kuinka yks zumbaa ja toinen pumppaa ja joku humppaa.

Joku voisi muuten kertoa, onko loman tarkoitus olla tekemättä mitään vai tehdä sitä mitä ei muulloin ehdi vaikka haluais. Lomani tuntuu menevän tämän pulman kanssa painimiseen ja ristitulessa kärventyminen ei ainakaan liene se tarkoitus.

Alussa oli jo tuosta motivaation paluusta ja se liittyy tähän samaiseen painiin.

tiistai 28. joulukuuta 2010

Oi aikoja

Jättää kaikki kesken.
Myöhästellä.
Olla ei itsensä.
Missä mennään.