"Juuri tällainen tiistain kuuluu olla", kirjoitti tuttavani Piia tänään Facebookiin ja mietin, että näinpä! Itsellänikin on vähän sensuuntainen tiistai kuin haluankin. Toisaalta television jäätyä sattumalta päälle aloin kuunnella
Inhimillisen tekijän keskustelua downsiftaamisesta. - Hullua, että olin juuri ajatellut tehdä listaani kuuluvia asioita ja siten helpottaa stressiäni, lomalla on aikaa ja sillee.
Uskoin aikanaan, kun kuulin, että ihminen on onnellisempi, kun hän tekee vähemmän. Ei suinkaan enemmän, niin kuin moni luulee. Uskoin, koska tunsin joskus kokeneeni tämän: yksinkertaisesti vain olin joskus sattunut sallimaan löysäilyn, olin tekemättä sen suurempia, ja kyllä olin tyytyväinen, iloinen ja koin eläväni. On siis äärimmäisen ristiriitaista, että enää kirjoitan muistilistaa tekemättömistä töistä. Mutta kun pelkään unohtavani jonkin vastuulliseen työhöni kuuluvan toiminnan, en vain uskalla heittää muistilistaa pois.
Sitten vielä oli se Henriikan seinällä nähty kiertojuttu:
Kun Dalai Lamalta kysyttiin, mikä on hänestä yllättävintä, hän vastasi: "Ihminen, koska hän uhraa terveytensä jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä. Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, että hän ei nauti tästä hetkestä; seurauksena on se, että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa; hän elää ikään kuin hän ei koskaan kuolisi, ja sitten hän kuolee, eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt."
Tällä minä lohdutin siskoani kurssivalinnoissa. Hän sanoi myöhemmin: "Kiitos, että kerroit sen Dalai Lama -jutun!" Totta kai minä kerron hänelle mielihyvin kaiken, missä voi piillä viisautta, jos vain itse ymmärrän.
Elämä loppuu yhtäkkiä, kuten uusi elämä alkaa. "Miten uuden elämän saa?" kysyi tutun tuttu minulta lauantai-iltana ikään kuin olisin asiantuntija. Mutta enhän minä tiennyt hänelle viisaasti vastata. Sanoin vain, etten tiedä, miten sen saa, mutta kyllä kaikille koittaa aikanaan hetki, jolloin muutoksia vain alkaa tapahtua.
Sitten kuin todisteeksi, että jotain itua tuossakin on, ystäväni kertoi tänään menettäneensä läheisensä yllättäen. Hänen elämäänsä tuli suuri muutos, aivan kuin minulle, kun vuosi sitten alkoi tapahtua. Eilen juuri mietin, että vuosi aiemmin kaikki oli vielä täysin eri tavalla: Paikat, joissa kävin. Arki, jota vietin. Ihmiset, joita tapasin. Ihmiset, joita tunsin. [Ihmiset, jotka elivät.]
Tänään olen tyytyväinen siihen, että tämä tiistai on juuri tällainen, vaikka haluaisinkin yhtä aikaa tehdä todella paljon ja olla tekemättä sen kummempia.
