keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Minne jonnekin
Hän nostaa repun sohvan reunalle ja kipittää vaatekaapille tuijottamaan vinoja kasoja. Hermostuneena juomaan vesilasillinen ja uudestaan toivottomana kaapille. Mitä nyt tarvitaan. Kaikki on niin outoa. Onneksi meillä on kaikki hyvin, oli ajatus, joka ei enää päde. Meillekin voi tapahtua lopullisia asioita. Meidänkin perheestä joku voi kuolla 18.10.2010. Meistäkin voi nyt tuntua väärältä, että elämä yrittää jatkua niin kuin ennenkin. Juosta jonnekin.
Aallonharjalla
Motivaatio palasi.
Vähän kaikkeen.
Miten voisin tehdä kaiken yhtä aikaa.
YleX:n surffilaudasta tuli mieleen, että voisi jakaa kokemuksen voddlerista. Löysin sen, että hä, ai tällanenkin. Saunalahden asiakkaana pääsi ilmaiseksi kirjautumaan tähän elokuvien Spotifyhyn. Jouluaattoiltana sitten selailin elokuvia, mutta tuon jälkeen ei ole tullut käytyä Voddlerissa. Jotenkin tuntui, että ehkä fin-tv:llä on kuitenkin vielä parempi tarjonta. Toisaalta minulla ei ole mitään sanomista jos ajattelee minun elokuvatietoutta suhteessa lähipiirini tietouteen, siellä on aika kihoja. (Mr. Big on myös näkynyt ruudussa viime aikoina, kyllähän se tunnelmaa luo.) Joka tapauksessa lienee ehkä paikallaan antaa Voddlerille vielä mahdollisuus, se varmasti aikaa myöten kohentaa.
Toinen surffilaudan mielenkiintoinen juttu oli heiaheia. Se ei ollut mulle ennestään tuttu, ja vaikka kuntoilukärpänen surisee korvan juuressa, en ehkä laita itseäni mukaan, mihin on syynä tuo viime aikoina ilmennyt asioiuden kesken jättäminen. Ei pidä ottaa liikaa rutiineja. Jotta selviydyn näistä aalloista rannalle [rantakunnossa]. Nyt siihen, mikä on tuon heiaheian etu! Kun kaikki ne, jotka haluaa kehoilla omilla kuntoilusuorituksillaan, löytäs tuon palvelun, perusfeispuukkaajien ei tarvis ärsyyntyä siitä, kuinka yks zumbaa ja toinen pumppaa ja joku humppaa.
Joku voisi muuten kertoa, onko loman tarkoitus olla tekemättä mitään vai tehdä sitä mitä ei muulloin ehdi vaikka haluais. Lomani tuntuu menevän tämän pulman kanssa painimiseen ja ristitulessa kärventyminen ei ainakaan liene se tarkoitus.
Alussa oli jo tuosta motivaation paluusta ja se liittyy tähän samaiseen painiin.
Vähän kaikkeen.
Miten voisin tehdä kaiken yhtä aikaa.
YleX:n surffilaudasta tuli mieleen, että voisi jakaa kokemuksen voddlerista. Löysin sen, että hä, ai tällanenkin. Saunalahden asiakkaana pääsi ilmaiseksi kirjautumaan tähän elokuvien Spotifyhyn. Jouluaattoiltana sitten selailin elokuvia, mutta tuon jälkeen ei ole tullut käytyä Voddlerissa. Jotenkin tuntui, että ehkä fin-tv:llä on kuitenkin vielä parempi tarjonta. Toisaalta minulla ei ole mitään sanomista jos ajattelee minun elokuvatietoutta suhteessa lähipiirini tietouteen, siellä on aika kihoja. (Mr. Big on myös näkynyt ruudussa viime aikoina, kyllähän se tunnelmaa luo.) Joka tapauksessa lienee ehkä paikallaan antaa Voddlerille vielä mahdollisuus, se varmasti aikaa myöten kohentaa.
Toinen surffilaudan mielenkiintoinen juttu oli heiaheia. Se ei ollut mulle ennestään tuttu, ja vaikka kuntoilukärpänen surisee korvan juuressa, en ehkä laita itseäni mukaan, mihin on syynä tuo viime aikoina ilmennyt asioiuden kesken jättäminen. Ei pidä ottaa liikaa rutiineja. Jotta selviydyn näistä aalloista rannalle [rantakunnossa]. Nyt siihen, mikä on tuon heiaheian etu! Kun kaikki ne, jotka haluaa kehoilla omilla kuntoilusuorituksillaan, löytäs tuon palvelun, perusfeispuukkaajien ei tarvis ärsyyntyä siitä, kuinka yks zumbaa ja toinen pumppaa ja joku humppaa.
Joku voisi muuten kertoa, onko loman tarkoitus olla tekemättä mitään vai tehdä sitä mitä ei muulloin ehdi vaikka haluais. Lomani tuntuu menevän tämän pulman kanssa painimiseen ja ristitulessa kärventyminen ei ainakaan liene se tarkoitus.
Alussa oli jo tuosta motivaation paluusta ja se liittyy tähän samaiseen painiin.
tiistai 28. joulukuuta 2010
perjantai 1. lokakuuta 2010
Hän
on panostanut iltaan. Katkarapu-vesimeloni-salaatti, pasteijat ja maailman parhaat toffeesuklaakarkit odottavat herkeämättöminä. Naapurin mies tepastelee lasitetulla parvekkeellaan. Kuuden uutisissa toivotetaan hyvää iltaa. Tätä on odotettu. Poikaystävä on jo matkalla.
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Mikä ihana päivä
aa
Juttelee sattumalta erään naisen kanssa tietojärjestelmätieteen luennolla, jossa ei tunne ketään. Seuraavalla viikolla juttelee uudestaan, ja mieletön määrä yhteisiä asioita pulpahtaa joka lauseessa. Sama pääaine, sama graduohjaaja, samanlainen suhtautuminen opintoihin, sukujuuret samoilla seuduilla. Tuntuu aika erikoiselta.
bee
Henkilöstöjohtamisen kurssin tunnettu menestynyt luennoitsija poikkeaa sivuseikkoihin tuon tuostakin samoin kuin itse, mikä tuntuu vain jotenkin miellyttävältä. Hän vieläpä kuulostaa tädiltäni ja on ulkomuodoltaankin samaa maata.
cee
Seminarium on remontin jälkeen ihana. Varsinkin juhlasali teatraalisine punaisine verhoineen ja vanhoine tyylipiirteineen, muotokuvineen, parvineen ja kynttelikkölamppuineen. Rakennuksesta on tehty vanhan näköinen hyvin arvokkaalla tavalla. Ja saleilla on nimet: Rafael, Karl, Constantin...Värimaailma on tunnelmallista. Jokaisen pitäisi käydä siellä.
dee
Löytää mukavan tytön parikseen ryhmätyöhön.
ee
Kirpputorimyynti siirtyy voiton puolelle.
äf
Raha-automaatilla saldo näyttää yllättäen, että kauan odotettu ja nyt jo unohdettu erä on kilahtanut kippoon.
gee
Moni päivä kulkee perusrataansa, joten tällaiset erilaiset päivät eivät kyllä jää huomaamatta. Mutta mistä johtuu, että joskus kaikki tuntuu niin mukavalta? Ehkä siihen liittyy joku itseään toteuttavan kehän idea. Tai vaan, että elämä on sellaista.
Juttelee sattumalta erään naisen kanssa tietojärjestelmätieteen luennolla, jossa ei tunne ketään. Seuraavalla viikolla juttelee uudestaan, ja mieletön määrä yhteisiä asioita pulpahtaa joka lauseessa. Sama pääaine, sama graduohjaaja, samanlainen suhtautuminen opintoihin, sukujuuret samoilla seuduilla. Tuntuu aika erikoiselta.
bee
Henkilöstöjohtamisen kurssin tunnettu menestynyt luennoitsija poikkeaa sivuseikkoihin tuon tuostakin samoin kuin itse, mikä tuntuu vain jotenkin miellyttävältä. Hän vieläpä kuulostaa tädiltäni ja on ulkomuodoltaankin samaa maata.
cee
Seminarium on remontin jälkeen ihana. Varsinkin juhlasali teatraalisine punaisine verhoineen ja vanhoine tyylipiirteineen, muotokuvineen, parvineen ja kynttelikkölamppuineen. Rakennuksesta on tehty vanhan näköinen hyvin arvokkaalla tavalla. Ja saleilla on nimet: Rafael, Karl, Constantin...Värimaailma on tunnelmallista. Jokaisen pitäisi käydä siellä.
dee
Löytää mukavan tytön parikseen ryhmätyöhön.
ee
Kirpputorimyynti siirtyy voiton puolelle.
äf
Raha-automaatilla saldo näyttää yllättäen, että kauan odotettu ja nyt jo unohdettu erä on kilahtanut kippoon.
gee
Moni päivä kulkee perusrataansa, joten tällaiset erilaiset päivät eivät kyllä jää huomaamatta. Mutta mistä johtuu, että joskus kaikki tuntuu niin mukavalta? Ehkä siihen liittyy joku itseään toteuttavan kehän idea. Tai vaan, että elämä on sellaista.
torstai 9. syyskuuta 2010
Hetket
"maailmankuvassamme on korjattavaa / siinä poseerataan liikaa", osui silmiini, kun sattumalta vilkaisin kirjaston telineessä ollutta Arno Kotron teosta "Pysäytyskuvia". Muutaman sivun vilkaisu ja kirja lähti matkaani. En epäillyt hetkeäkään. Isot kuvat ja lyhyet tekstipätkät kätkevät sisäänsä paljon ajateltavaa, ja Kotro on nokkelasti vanginnut muutamiin sanoihin monimerkityksellisiä oivalluksia. Toisten oivallukset voivat toisinaan tehdä hyvin iloisiksi, ihan niin kuin omatkin. Erityisen iloiseksi tekee se, kun sattumalta kokee mieluisan hetken, löytää mielenkiintoisen kirjan, näkee kivannäköisen ihmisen, vaikkapa tuntemattoman, muistaa jonkin vanhan ihanan muiston tai jotain muuta vastaavaa. Niin joo, Kotrollakin oli tästä: outoa matematiikkaa / pienet ilot / suurempia kuin suuret.
Toinen teos, minkä vilautin lähes huomaamatta lainausautomaatille, eri päivänä ja eri kirjastossa, on "Kohtaamisen aika" Alli Kantolalta. Siinä Kantola jakaa kokemuksiaan opettajana ja kasvattajana toimimisesta mielenkiintoisten esimerkkien avulla. Tällaisten elävien esimerkkien lukeminen rikastuttaa omaa käsitystä koulumaailmasta ja ihmisten kohtaamisesta.
Lainasin myös tenttikirjoja. Osa niistä mielenkiintoisia, osa hieman raskaanoloisia.
Toinen teos, minkä vilautin lähes huomaamatta lainausautomaatille, eri päivänä ja eri kirjastossa, on "Kohtaamisen aika" Alli Kantolalta. Siinä Kantola jakaa kokemuksiaan opettajana ja kasvattajana toimimisesta mielenkiintoisten esimerkkien avulla. Tällaisten elävien esimerkkien lukeminen rikastuttaa omaa käsitystä koulumaailmasta ja ihmisten kohtaamisesta.
Lainasin myös tenttikirjoja. Osa niistä mielenkiintoisia, osa hieman raskaanoloisia.
perjantai 3. syyskuuta 2010
Omallakin kielellä ja on perjantai
Olen tässä blogin kirjoittamisessa ihan aluillani. Opettelin äsken jotain uutta, ja muokkasin vähän ulkoasua. Sitten menin löytäämään sivuston http://www.blogilista.fi/. Niin paljon kiinnostavia blogeja, että voisin lukea niitä jouluun asti. Mistähän saisi rahoitusta? Muutama päivä sitten otin vihkoon talteen hyviä nettiosoitteita tallentamistani kirjanmerkeistä, joten nettisurffailua voisi jatkaa ihan juhannukseenkin asti. Voisin tässä jakaa muutamia vinkkejä: http://fi.xihalife.com/, http://www.multilingualbooks.com/ ja http://www.shvoong.com/. Lisäksi kieliin ja kirjallisuuteen liittyviä linkkejä löytyi ja ainahan on nämä monet ihanat, myös vielä tietämättömät ihanat, blogit. Muutaman tutunkin hemmon blogin löysin.
Kirjoitan aina millä kielellä milloinkin. On taas tullut niin paljon ideoita kaikesta. Mihinkähän tällainen ryöpytys johtaa? Onko se ehkä suuruudenhulluutta tai täydellisyydentavoittelua. En edes viiti kirjoittaa kaikkea, mitä haluaisin tehdä, koska nauran sille itsekin. Tiedän että vuorokaudessa on 24 tuntia ja tämä tyttö pitää myös nukkumisesta, aina liiallisuuteen asti tässäkin asiassa.
Lomapäivät on menny aika lailla hyvin erilaisten pikkuasioiden poistamiseen tekemistä-listalta, ja rentouduttukin on kaiketi, ainakin jos unen määrää ajattelee. Siirsin kaupunkiin lähtöä monta kertaa seuraavaan päivään, ja lopulta viikonloppuun, jotta saan poikaystävän mukaan ja kirppiskamat autoon. Menin sitten kotiin yhdeksi yöksi, täällä oli kaapitkin niin tyhjiä. Ei ole enää, sillä kotona ei voi käydä saamatta kassillisia evästä. Ja oli se mieskin ehtinyt kauppaan. Nyt sinnittelen talvivaatteissa sisällä, kun vielä ei taloa lämmitetä.
Sain ostettua kannettavan parilla sadalla, mikä helpottanee elämää. Vanha kannettava kun tykkää sammuilla niin, että jos gradun teko ei saa muuten pinnaa kireälle, niin kannettava sitten ainakin. Mutta nyt tämä asia on noussut jaloilleen eikä enää ryömitä mudassa.
Olen sitten katsonut kolme elokuvaakin, oikeasti. Kaikki samana päivänä viime lauantaina. Olen wannabe- elokuvan katsoja, mutta en muka koskaan ehdi katsomaan juuri mitään, vaikka rakastan tarinoita ja henkilöhahmoja. Viime lauantain saldo siis: Wallace ja Gromit teevestä, Joulutarina fin-tv:ltä ja Tristan ja Isolde taas teeveestä. Varsinkin ensimmäiseksi ja viimeiseksi mainittu olivat mukavia katsottavia. Ne myös kuulosti jollain salakavalalla tavalla tutuilta, vaikka en olisi oikeasti osannut kertoa etukäteen niistä yhtään mitään.
Eilenkin oli aika pluspäivä. Autoin erästä läheistä uskomaan itseensä, koska itsekin uskon häneen ja hänen kykyihinsä. Ja sitten kirjoitin pari kappaletta graduun, ihan huikeaa melkein. Välillä tuntuu, että into tehdä sitä gradua oikeastikin olisi kova, mutta en vain saa istuttua aloilleni.
Kirjoitan aina millä kielellä milloinkin. On taas tullut niin paljon ideoita kaikesta. Mihinkähän tällainen ryöpytys johtaa? Onko se ehkä suuruudenhulluutta tai täydellisyydentavoittelua. En edes viiti kirjoittaa kaikkea, mitä haluaisin tehdä, koska nauran sille itsekin. Tiedän että vuorokaudessa on 24 tuntia ja tämä tyttö pitää myös nukkumisesta, aina liiallisuuteen asti tässäkin asiassa.
Lomapäivät on menny aika lailla hyvin erilaisten pikkuasioiden poistamiseen tekemistä-listalta, ja rentouduttukin on kaiketi, ainakin jos unen määrää ajattelee. Siirsin kaupunkiin lähtöä monta kertaa seuraavaan päivään, ja lopulta viikonloppuun, jotta saan poikaystävän mukaan ja kirppiskamat autoon. Menin sitten kotiin yhdeksi yöksi, täällä oli kaapitkin niin tyhjiä. Ei ole enää, sillä kotona ei voi käydä saamatta kassillisia evästä. Ja oli se mieskin ehtinyt kauppaan. Nyt sinnittelen talvivaatteissa sisällä, kun vielä ei taloa lämmitetä.
Sain ostettua kannettavan parilla sadalla, mikä helpottanee elämää. Vanha kannettava kun tykkää sammuilla niin, että jos gradun teko ei saa muuten pinnaa kireälle, niin kannettava sitten ainakin. Mutta nyt tämä asia on noussut jaloilleen eikä enää ryömitä mudassa.
Olen sitten katsonut kolme elokuvaakin, oikeasti. Kaikki samana päivänä viime lauantaina. Olen wannabe- elokuvan katsoja, mutta en muka koskaan ehdi katsomaan juuri mitään, vaikka rakastan tarinoita ja henkilöhahmoja. Viime lauantain saldo siis: Wallace ja Gromit teevestä, Joulutarina fin-tv:ltä ja Tristan ja Isolde taas teeveestä. Varsinkin ensimmäiseksi ja viimeiseksi mainittu olivat mukavia katsottavia. Ne myös kuulosti jollain salakavalalla tavalla tutuilta, vaikka en olisi oikeasti osannut kertoa etukäteen niistä yhtään mitään.
Eilenkin oli aika pluspäivä. Autoin erästä läheistä uskomaan itseensä, koska itsekin uskon häneen ja hänen kykyihinsä. Ja sitten kirjoitin pari kappaletta graduun, ihan huikeaa melkein. Välillä tuntuu, että into tehdä sitä gradua oikeastikin olisi kova, mutta en vain saa istuttua aloilleni.
tiistai 24. elokuuta 2010
Tuesday
I have planned to write blog in English (and maybe other languages too, Spanish for example) because I hope that I'll get used to use the language and to learn it more. So, feel free to comment my language mistakes! I would be very thankful!
I'm interested in reading but I still read quite little. Now I'm trying to start to read more and I'll write here about my readings. Everyone can also recommend good books and stories and comment everything here!
Last week I was in one library with my friend because she needed something. I wasn't planned to borrow anything. But then I saw one book and red the text in the back side. I borrowed this book and read it next day in the bus! It was amazing to notice that I really can read a book so fast. Usually it takes many evenings..The book was Ingmar Bergmans "Kohtauksia eräästä avioliitosta" (Scener ur ett äktenskap). There were some disgusting things in this book but I have to admit that I liked it because I wanted to read it right away.
I'm interested in reading but I still read quite little. Now I'm trying to start to read more and I'll write here about my readings. Everyone can also recommend good books and stories and comment everything here!
Last week I was in one library with my friend because she needed something. I wasn't planned to borrow anything. But then I saw one book and red the text in the back side. I borrowed this book and read it next day in the bus! It was amazing to notice that I really can read a book so fast. Usually it takes many evenings..The book was Ingmar Bergmans "Kohtauksia eräästä avioliitosta" (Scener ur ett äktenskap). There were some disgusting things in this book but I have to admit that I liked it because I wanted to read it right away.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)