keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Minne jonnekin
Hän nostaa repun sohvan reunalle ja kipittää vaatekaapille tuijottamaan vinoja kasoja. Hermostuneena juomaan vesilasillinen ja uudestaan toivottomana kaapille. Mitä nyt tarvitaan. Kaikki on niin outoa. Onneksi meillä on kaikki hyvin, oli ajatus, joka ei enää päde. Meillekin voi tapahtua lopullisia asioita. Meidänkin perheestä joku voi kuolla 18.10.2010. Meistäkin voi nyt tuntua väärältä, että elämä yrittää jatkua niin kuin ennenkin. Juosta jonnekin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kuulin sun suuresta surusta. Olen todella pahoillani. On varmasti ollut outoa viettää joulua, kun yksi on joukosta poissa.:(
VastaaPoistaKaikenlaista hyvää tulevaan vuoteen! Olkoon se valoisa ja toivoa täynnä!<3
Kiitos ja hyvää myös sinun tulevaan <3
VastaaPoistaSait Viidakkokirjeiltä tunnustuksen: http://viidakkokirjeet.blogspot.com/2011/02/tunnustus.html
VastaaPoista:-)
Kiitos tunnustuksesta! :) Täytyykin lukea tuota blogia! :)
VastaaPoista